Terminologia

Alliumtesti – Allium-, eli sipulitesti on biologiassa usein käytetty testimenetelmä, jonka avulla selvitetään miten organismit reagoivat tiettyihin aineisiin. Testin suorittamiseen käytetään sipuleita, sillä niiden reagointi ympäristössä esiintyviin aineisiin on tarkaan ennustettavissa. Sipulikoetta käytetään määrittämään tiettyjen aineiden toksisuustaso (solutoksisuus) ja aineiden DNA:ta hajottava taso (genotoksisuus). Genotoksisuustaso määritellään sipulin metafaasikokeella, joka paljastaa tiettyjen haitallisten veteen liuenneiden aineiden aiheuttamat kromosomimuutokset. Tämä yksinkertainen testi auttaa kartoittamaan saasteiden kokonaiskuormituksen vaikutukset tarkastelemalla koekasvin (Allium cepa L.) ja mahdollisten genotoksiinien vuorovaikutusta. Kokeeseen sisältyy saatujen tulosten tilastollinen tarkastelu. Koe määrittää haitallisten aineiden kokonaisvaikutuksen organismin solujen kasvuun ja kehitykseen ja havaitsee näiden aineiden esiintyvyyden merkittävästi alhaisemmilla tasoilla kuin ei-biologisilla mittausmetodeilla on mahdollista saavuttaa. Kaikkiaan noin 700 tunnistettavasti toksisesta ja genotoksisesta aineesta, joita juomavetemme saattaa sisältää, ainoastaan alle 10% pystytään havaitsemaan tavanomaisilla fysiikan tai kemian menetelmillä. (Lähde EU:n Kemikaalivirasto, Luonnonvarojen suojeluryhmä: Ajattele ennen kuin juot).

Energiakenttä – nykyaikainen bioelektromagnetiikan käsite, jolla kuvataan elävien organismien toisiinsa vaikuttavien sähkö- ja elektromagneettisten kenttien monimutkaista järjestelmää. Energiakenttä mahdollistaa välittömän ja syvälle menevän vuorovaikutuksen organismin eri osien välillä.

Koherenssi – Tietyn kokonaisuuden sisäinen koherenssi. Lasersäde esimerkiksi on koherentti, sillä lasersäteen atomit tai molekyylit heijastavat valoa (fotoneita) lähes identtisillä sykäyksillä, minkä seurauksena laser lähettää intensiivistä ja fokusoitunutta valoa.

Vesimolekyylien aktiiviset kentät (“coherent domains”) – ilmiö, jolla on teoreettinen pohja, ja jota kvanttielektrodynamiikan alueella tehdyt käytännön kokeet ovat selittäneet käytännössä. Kun kriittinen tiheys saavutetaan, molekyylien ryhmä kehittyy kohti koherenttia perusolomuotoa, jossa molekyylit oskilloivat eli värähtelevät samantahtisesti tietyn elektromagneettisen kentän kanssa. Tälläistä molekyylikeskittymää kunsutaan aktiiviseksi kentäksi (”coherent domain”). Eri lämpötiloissa nestemäinen vesi koostuu tietystä osasta tämänkaltaisista koherentissa perusolomuodossa olevista molekyyleistä ja vapaista vesimolekyyleistä. Vesimolekyylien liikkeeseen vaikuttaa lämpötilassa tapahtuvat muutokset, eli ne seuraavat niin sanottua Brownin liikettä.

Kosmogrammi – Myös mandalaksi kutsuttu kosmogrammi kuvaa veden arkkityyppiä sen ollessa neutraalissa olomuodossaan. Korsmogrammin juuret ovat muinaisessa niin kutsutun pyhän geometrian perinteessä, jota on käytetty pyhien rakennelmien suunnittelussa Egyptin, Kreikan ja Rooman arkkitehtuurissa. Kosmogrammi on suunniteltu Flaska-vesipulloon ja sen tiedon tallentamiseen.

Flaskaan painettu päivämäärä – Pulloon kosmogrammin alapuolelle kaiverrettu päivämäärä muistuttaa kun pullon valmistuksesta on kulunut neljä vuotta. Tämän päivämäärän jälkeen flaskan strukturointiominaisuus alkaa vähitellen heiketä. Heikkenemisen nopeus riippuu pullon käyttöympäristöstä. Kaupungeissa, joissa pullo altistuu jatkuvasti suurellle määrälle elektromagneettista säteilyä (kännykät, wi-fi, radio- ja televisiosignaalit jne.) heikkeneminen on nopeampaa. Tästä huolimatta vielä viidenkin käyttövuoden jälkeen suurin osa Flaskan hyödyistä on tallella.

Evapo-kuvantaminen – Menetelmän kehitti 80-luvulla Ruth Kübler, saksalainen taiteilija. Stuttgartin Yliopiston ilmakehän ja avaruusrakentamisen tilastoja ja dynamiikkaa tutkiva laitos on tutkinut menetelmällä veden fyysisiä ja biofyysisiä vaikutuksia vuodesta 1999 lähtien. Tämä menetelmä mahdollistaa erilaisten käsittelyjen, organismien, aineiden ja kenttien vaikutuksen tutkimisen veden rakenteeseen. Termi ”Evapo-kuva” viittaa metodiin, jossa mikroskoopilla analysoidaan näytteitä kuivasta materiasta, jota veden haihduttua jää jäljelle. Mikroskooppitarkastelu suoritetaan verrattain alhaisella suurennostasolla käyttäen tummalla kentällä uudelleensuunnattua valoa.
GDV-kamera ja mittaukset (pinta-ala, intensiteetti, entropia ja muut) – Tämän menetelmän avulla havainnoidaan ja analysoidaan esineiden ympärillä esiintyviä energiapurkauksia. Työkaluna käytetään Kirlian-kameraa. Kun kohde (esimerkiksi sormi, puunlehti, metallinjohdin jne.) koskettaa korkeajännitealustaa, syntyy sähkövirran synnyttämä energiapurkaus, joka saa erilaisia muotoja. Dr. Korotkovin tutkimusryhmä, joka kehitti GDV-menetelmän, kehitti myös ohjelman, joka selittää purkauksen muotoa ta tulkitsee yksittäisiä tuloksia laajan tietokannan pohjalta. Näihin muuttujiin lukeutuu muunmuassa energiapurkauksen pinta-ala, kirkkaus, kirkkauden entropia eli hajonta jne. Menetelmää käytetään tavanomaisesti ihmisorganismin vaihtoehtoisena diagnostiikkametodina.

Orgone-energialla viitataan elämänvoimaan. Dr. Wilchelm Reich otti nimityksen käyttöön 1930-luvulla. Länsimaissa Carl von Reichenbach viittasi samaan ilmiöön jo 1800-luvun puolivälissä, mutta käytti siitä tuolloin nimitystä Odic-voima. Itämaisissa traditioissa energiasta käytetään muunmuassa nimityksiä chi, qi, mana ja prana. Perinteinen länsimainen tiede ei tunnusta tämäntyyppisen energian olemassaoloa. Elämänsä aikana Wilhelm Reich rakensi useita laitteita, joiden avulla hän pyrki tiivistämään kyseistä energiaa. Näistä parhaiten tunnettuja ovat orgone akkumulaattori ja orgone tykki.

Orgone tykki (orgone säteilyttäjä) on laite, joka toimii tiivistetyllä orgon-energialla. Alkuperäisen laitteen kehitti Dr. Wilchem Reich, mutta useat saksalaiset yritykset (mm. Bioaktiv) valmistavat nykyään orgone-tykkien moderneja versioita Reichin alkuperäisten piirustusten pohjalta. Laitteita käytetään ensisijaisesti vaihtoehtohoitojen tekemiseen. Flaska käyttää orgone-tykkejä TPS-ohjelmoinnin tekemiseen.

Kvanttielektrodynamiikka – Elektrodynamiikan piiriin kuuluva kvanttikenttäteoria kuvaa valohiukkasten ja materian vuorovaikutusta. Kvanttikenttäteoria on ensimmäinen teoria, joka kunnolla yhdistää kvanttimekaniikan ja erityisen suhteellisuusteorian.

Kvanttikenttä – Kvanttimekaaninen malli tietystä fysikaalisesta kentästä.

Molekyyli-informaatio – Erityinen energeettinen ja värähtelytasolla tapahtuva vaikutus, joilla tietyn aineen molekyyleillä (tai yksittäisillä atomeilla tai ioneilla) on ympäristöönsä. Molekyylien energiataso ja niiden oskillaatio, eli värähtely, vaikuttaa niiden ympärillä oleviin kvanttikenttiin. Mikäli molekyyli-informaatiota voimistetaan, sitä on mahdollista siirtää toisen aineen molekyyleistä koostuvaan aktiiviseen kenttään (”coherent domain”), joka näin olleen muuttuu uuden tiedon vaikutuksesta. Epäteknistä ilmaisua käyttäen voidaan todeta, että toisen aineen molekyylit kyllästetään tiedolla, tai ”ohjelmoidaan”. Lähdeaineelle tyypillinen värähtely, eli oskillaatio, voi säilyä toisen aineen aktiivisissä kentissä pitkiä aikoja, ja eläinten ja ihmisten kudokset voivat imeä tämän värähtelyn itseensä ravinnon tai juoman nauttimisen myötä.

Veden värähtelyrakenteella tarkoitetaan molekyylien oskillaatiorakennetta. Aktiivisiin kenttiin (”coherent domains”) kuuluvat molekyylit värähtelevät samassa tahdissa (aiemmin tapahtuneen elektromagneettisen altistuksen kanssa), kun aktiivisten kenttien ulkopuolella olevat molekyylit puolestaan oskilloivat vapaasti ja ennalta-arvaamattomasti.

Värähtelyn vaikutus veteen – molekyyli-informaation siirtyminen tietystä aineesta veteen. Veden aktiiviset kentät (”coherent domains”) voivat värähdellä pitkän ajan molekyyli-informaatiolle altistumisen jälkeen, mikä puolestaan vaikuttaa aktiivisten kenttien ympäristöön.

Vesikristallien kuvaus – Masaru Emoton toimisto käyttää erityistä vesikristallien kuvausmenetelmää. Siinä missä lumikiteillä on kauniin symmetrinen kahdeksankulmainen muoto, vesikristallit ovat usein epämuodostuneita. Epämuodostuneiden molekyylien kaava vaihtelee huomattavasti eri vesinäytteiden välillä. Klooraamalla puhdistettu kraanavesi muodostaa suurimmalla todennäköisyydellä epämuodostuneita ja vähiten kahdeksankulmiota muistuttavia kristalleja lähdeveteen verrattuna. Tämä saattaa osittain selittyä kraanaveden kloorijäämillä. Joidenkin tutkijoiden mukaan veden saasteiden määrä korreloi vesikristallien muodostumisen kanssa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että musiikki, äänet ja sanat voivat myös vaikuttaa veden kristallisoitumiseen. Näin ollen on olemassa huomattava määrä aineistoa, joka osoittaa että kristallien muodostuminen ei liity ainoastaan veden fysikaalisiin ominaisuuksiin, vaan myös veteen varastoitunut informaatio ja energiaulottuvuudet ovat tärkeitä ulottuvuuksia aihetta käsiteltäessä.